Joulu on... taas!?

Uskomatonta, mutta totta! Syksy ja sateiset päivät tavoittivat minut sittenkin, piilopaikastani huolimatta. Alkuviikosta alkaen on ollut jo huomattavasti vilpoisempi ja lämpötila pysyttelee (jopa) päivisinkin 20 asteen tietämissä. Edellisiltana erehdyin lähtemään montaditoille pelkässä neulepaidassa ja loppuillasta löysin itseni värjöttelemästä Sevillan yöstä! Alan jo vahvasti epäillä kylmänkestävyyttäni ja selviytymistä talvitakitta joulunaluspäiviin saakka.Talvitakinosto on jo harkinnan alla, vaikka kannoinkin talvitakkini ennen Espanjaan tuloa ystäväni luo, joka lupasi jouluvierailullaan toimittaa sen minulle.

Tosiaan, joulu. On vaikeaa olla ajattelematta kyseistä juhlaa, sillä jo nyt lokakuun lopulla kauppojen hyllyihin aletaan raivata tilaa joulusuklaille (kyllä, vaikka ei olla edes Suomessa!). Monien vaihtareiden jouluvalmisteluihin sisältyy lentolipun osto kotimaahan. Itselleni kotimaamatkailun sijasta on tulossa suomivieraita. Ainakin toistaiseksi joulu Espanjassa kuulostaa enemmän kuin hyvältä idealta, ja toivon, että se myös pysyy sellaisena kyseisen juhlapyhän lähestyessä. Myönnän toki, että ajatus äidin jouluruokapatojen ääreen palaamisesta kuulostaa myös melko hyvältä vaihtoehdolta. Mielestäni kuitenkin vaihtovuosi Espanjassa on sen verran ainutlaatuinen kokemus, että tuntuu kuin rikkoisin jotain menemällä Suomeen välissä. Totta kai joulu on perhejuhla ja saattaapi olla, että allekirjoittaneella on kevyt harmistus päällä kämppisten pakatessa joulun alla laukkujaan. Toisaalta odotan innolla joulun saapumista, sillä samalla saan Sevillaan yhden parhaimmista ystävistäni!

Sosiaalisista ylilyönneistä huolimatta omia parhaimpia ystäviä on kyllä välillä kamala ikävä (siis niitä joiden kanssa voit oleilla pyjamahousuissa hyvinkin omana itsenäsi harjoittaen milloin mitäkin maailmanparannuspuheesta itseanalyysiin). Itse olen tosin siinä mielessä hyvinkin onnellisessa asemassa, että yksi heistä asustelee laillani Espanjassa, Cadizissa. Olemme monet kerrat ihmetelleet ääneen, miten uskomatonta on, että päädyimme yhtä aikaa vaihtoon Espanjaan. On käsittämättömän hienoa jakaa tällainen kokemus itselle tärkeän ihmisen kanssa. Cadiziin tuksuttaa Renfen junavaunulla parisen tuntia ja bussilla puolitoista, joten kovin pitkästä välimatkasta ei siis ole kyse. Vaikka alunperin ajatuksenani oli itsenäinen vaihtovuosi Espanjassa, olen kääntynyt näiden kahden kuukauden aikana tukiverkkojoukkojen vahvaksi kannattajaksi. Soittelemme harva se päivä (joskus vähän useamminkin :D) Yoigo-liittymillämme toinen toisillemme, sillä kuka voisikaan ymmärtää paremmin kuin samassa veneessä istuva ystävä. Pelkällä puhelinsoitolla huonotkin päivät löytävät omat koomiset piirteensä ja vastaavasti iloiset uutiset jakamalla saa aikaan itselleen (ja myös toiselle) entistä paremmat fiilikset. Melko lyhyestä välimatkasta ja soittelusta huolimatta molempien arkea pyörittää omat koulu- ja kaveripiirit. Mielestäni tässä tukiverkkoasiassa juuri se onkin parasta, että tietää toisen olevan ulottuvilla, mutta samalla saa itse koheltaa oman päänsä mukaan ja tehdä omia hyvinkin itsenäisiä päätöksiä - olivat ne sitten hyviä tai huonoja!

Suomi-ihmisiin yhteys muodostuu skypen avulla! Paras keksintö ikinä. Juuri tänään kokeilimme ensimmäistä kertaa kokoupuhelua äitini ja kahden siskoni kanssa. Melkoinen keksintö on myös webkamera. On mukavaa näyttää sellaisillekin ihmisille nykyistä kotiaan, joiden konkreettinen tuleminen Sevillaan on täysi mahdottomuus. Esimerkiksi ensi sunnuntaina minulla pitäisi olla skypetreffit isovanhempieni kanssa, sillä he menevät käymään serkkuni synttäreillä kummieni luona. Toivottavasti yhteys muodostuu ongelmitta ja pääsen vilauttamaan naamaani skypen kautta heillekin.

Nyt alkaa kello näyttää sellaisia lukemia, että taitaa olla paras hipsiä (uuden, paksun IKEA-) peiton alle. Buenas noches <3