Kohtalotovereista, kotiinlähtijöistä ja sohva-asukeista

Siperian tuuli puuskaisi myös tänne Sevillaan asti. Tosin ei ihan yhtä hytisyttävänä ilmamassana kuin mitä vastaava oli Suomeen  tuonut tullessaan. Mutta ollaan täälläkin öisin menty alle nollan! Ja Pohjois-Espanjassa mittari oli kivunnut huimaan -15 asteeseen. Noh, eipä taida siellä Peräpohjolassa tehdä vaikutusta nämä Espanjan lämpöluvut!

Koeviikko rämisteltiin läpi enemmän ja vähemmän onnistuneesti! Yllättävän ylpeänä kehtaan silti täällä pöyhistellä, sillä mielestäni suoriuduin moisesta koetuksesta varsin tyylikkäällä tavalla. Muun muassa sosiologian kokeessa, joka kesti tunnin ja 20 minuutttia (huom, mielenkiintoinen koeaika!), sain aikaan kolme ja puoli sivullista tekstiä. Ja vieläpä espanjaksi! Lopputuloksista ei ole vielä toistaiseksi tietoa, mutta uskon (ja ennen kaikkea toivon), että vähintään läpi mennään.

Tänään suuntasin jälleen uusin askelin kohti yliopistoa, innokkaana osallistumaan alkaville kursseille. Aamupäivän ohjelmaan kuului harjoitteluinfo, josta en tosin liiaksi tiedonjanoani saanut taaskaan tyrehdytettyä. Onnekseni tutustuin kahteen italialaiseen tyttöön ja ilmeni, että en (luuloistani huolimatta) tosiaan ollut ainokainen, joka oli tähän hakurumbaan tuupattu mukaan. Iltapäivä kului harjoitteluasioita selvittäen sekä lounastaen uusien ystävieni kanssa. Lopputuloksena (lähes) varma harjoittelupaikka sekä tapaaminen huomiselle, jossa käydään läpi harjoitteluuni liittyviä käytännön seikkoja. Jätän hurraamisen huomiselle, nimimerkillä "pessimisti ei pety".

Lukujärjestyksen mukaan tunnit alkoivat tänään, mutta melko pienellä porukalla alkavaa lukujaksoa käynnisteltiin. Tosin suurinpana syynä tähän väenkatoon oli ilmeisesti se, että osalla oli vielä kokeita tiedossa tällä viikolla. Kurssien aloitus sujui muistikuviani huomattavasti helpommalla tavalla, joten aloin epäillä, että jonkin verran on ehkä tullut puolen vuoden aika kieltä omaksuttua. Jaksolle valitsemani kurssit vaikuttavat lisäksi melko mielenkiintoisilta, joten aika positiivisella mielellä olen kevään kurssien suhteen.

Harjoittelupaikkaani en vielä uskalla sen hirveämmin hehkutella, mutta näillä näkymin pääsisin toteuttamaan harjoitteluani keskustassa sijaitsevaan keskukseen, joka tekee työtä pakolaisten hyväksi. Kuten sanottu, vielä en viitsi liiaksi ilakoida vaan odottelen siihen saakka, että saan sopimuspaperit käteeni ja varmistuksen siitä, että minulla todella on harjoittelupaikka. Mikään yksinkertainen prosessi tämä ei kyllä tosiaankaan ole ollut, mutta toivon, että kaiken tämän työn ja vähdin jälkeen omaan harjoittelupaikan, jota on sietänytkin "vähän" odotella..

Helmikuun puolelle siirryttäessä monen vaihtarikaverin aika Espanjassa käy vähiin. Ensimmäinen kotiinlähtijä (samalla myös eka erasmuskaveri) jouduttiin hyvästelemään jo viime viikon tiistaina. Toiset taas laskevat vielä vähäisiä jäljellä olevia päiviään/viikkojaan haikeana, mutta toisaalta iloiten tietäessään palaavansa takaisin ystäviensä ja perheensä luo. Suurin osa tuntemistani Erasmuksista tekee lähtöään ja sen vuoksi itselläkin on mieli vähän apeana. Toisaalta uusia vaihtareita humpsahtelee kaupunkiin kuin sieniä sateella, joten eiköhän pian ole uudet verkostot kasassa. (tosin aina on ne ekat parhaat mihin verrata..)

Erasmuksia Gualdalquivir-joen rannalla picnicillä.

Viime viikolla päätin kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä ja otin sohvalleni nukkumaan erään kanadalaisen matkaajan. Mistään kadulta en sentään matkalaista poiminut mukaani, vaan kyseessä oli couchsurfingin kautta tupsahtanut sohvasurffari. Sohvan tarjoamisen lisäksi sain leikkiä päivän Sevillan turistiopasta ja kierrättää vierastani ympäri kaupunkia, kyllästymiseen asti. Kokemus oli sen verran hyvä, että päätin kokeilla moista toistekin. Tosin omalla kohdallani ongelmana saattaa olla liika perusteellisuus; en osaa hostata ketään ilman, että leikin päivän turistiopasta, syötän ja juotan ähkyyn sekä suunnittelen päivän menoni vieraani aikataulujen  mukaan. Palvelun ideana kun ei käsittääkseni ole se, että hostattava saa kohtelua kuin hotellissa konsanaan. Syynä perusteellisuuteen saattoi olla myös ensikertalaisen yli-innokkuus.

Yli-innokkaan hostaajan uhri.

Huomenna saan hostattavakseni ystäväni itärannikolta. Sevillaan tutustumisen lisäksi suunnitelmissa on viikonloppuvierailu Rondassa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Sevillasta. Kiva viikko tulossa siis! Se saa seuraa toisesta, sillä jo seuraavalla viikolla saapuu vieraakseni Madre! <3

Nähtävyyttä parhaimmillaan.

Talvinen Sevilla.

Koetusten koeviikko

Vaya tela!

Ensimmäisen semesterin luennot ovat nyt tällä erää ohi ja ensi maanantaina on edessä ensimmäinen kosketus koeviikkoihin. Kokonaiset neljä koetta tulisi siis hyväksyttävästi hypellä läpi. Pienellä mielenkiinnolla odotan näitä koetuksia, sillä kaikki neljä sisältävät avoimia kysymyksiä, joihin tulisi siis esseemuodossa vastata. Kaikenlaisia esseitä on tässä syksyn ja alkukevään mittaan tullut raapusteltua, mutta googletränsleitteristä ja sanakirja.orgista on tullut jonkinsortin parhaita ystäviäni. Toki saan tuoda sanakirjan mukanani kokeeseen, mutta melkoisen työlääksi voi muodostua manuaalinen haku koetilanteen keskellä. Kieltämättä hienoinen hermostuneisuus kirii pintaan, mutta parhaani yrittämällä, en voi muuta kuin..no, epäonnistua. Tässä kohtaa ei kuitenkaan kannata hätääntyä, vaan (kuulemma) laittaa uutta yritystä vetämään.

Tammikuun ensimmäinen viikko vierähti jalkapotilaana ja melko rauhallisilla meiningeillä olen koittanut tämän kuun muutenkin oleilla. Kävelysauvat saivat kyytiä muutaman päivän jälkeen, sillä en oikein ymmärtänyt niitten käyttömekanismia ja sain niillä vain yläkroppani jumiutumaan (en enää tiennyt kumpi sattuu enemmän; loikkiminen kävelysauvojen varassa vai konkkaaminen yhdellä jalalla).

Kävelysauvojen puuttuminen huomattiin myös naapurustossani. Viikolla rappukäytävässä törmäsin naapuriimme,vanhaan ja herttaiseen naapurin herraan, joka alkoi kysellä jalkani voinnista. Tilanne oli melkoisen hämmentävä, sillä enpä ollut tullut ajatelleeksi, että kukaan naapurustossamme olisi pannut merkille onnetonta etenemistäni sauvojen varassa. Kiittelin kohteliaasti huolenpidosta ja kerroin jalkani voivan jo oikein mainiosti. Jatkoimme kulkuamme hyvää päivää toisillemme toivotellen, minä melko villisti tilanteelle hymyillen. Naapurin herra ei kuitenkaan ollut ainut, joka sinä päivänä päätti kysellä jalkani perään. Käytyäni copisteriassa, päätin samalla tehdä visiitin kadullamme sijaitsevaan "kyläkauppaan". Leipähyllyä ihmetellessäni, yksi kaupan myyjistä huikkasi tikkaiden päästä, että "joko jalka on parempi, kun olet ilman sauvoja?" Naamani ilmeestä oli luultavasti helposti luettavissa kysymys "qué", sillä nopeasti hän selvensi, että oli nähnyt minut konkkaamassa huoltoasemalta sauvojeni kera. Hetkellisestä hämmenyksestä toivuttuani, selostin taas jalkani voinnin ja koitin pitää naamani peruslukemilla.

Melkoisen yllättäviä kohtaamisia nämän tällaiset. On hassua, miten sitä vaan kuvittelee, että olisi jotenkin näkymätön ja huomaamaton täällä omalla kotikadullaankin. Mutta viimeistään tämän episodin jälkeen se nyt osoittauttui täysin turhaksi luuloksi. Pitänee varmaan hieman tarkemmin alkaa miettiä, mitä kaikkea siellä oman kodin seinien ulkopuolella sitä oikein touhuilee.

Nyt siirryn unten maille, jotta jaksan huomenna vielä ahkerasti selata (paniikissa) sosiaalityön monistepinkkoja. Buenas noches!

Kaasua, beibi, kaasua!

Seuraavalla kerralla mietin kyllä kaksi kertaa pidempään, ennen  kun alan puhua mistään onnistuneista vuosista. Vuosi on nyt aloitettu sellaisten onnistumisten saatteella, että ei voi muuta kun nauraa lääkityksen voimalla! (600mg ibuprofeeni on ystävä). Elettyä vuotta on kulunut vasta kolme päivää ja jo sen aikana olen onnistunut (huom) vääntämään nilkkani, treenaamaan käsilihaksia kävelysauvoilla, vierailemaan terveyskeskuksessa, keräämään uutta ja tarpeellista sanastoa kuten las muletas (kävelysauvat) ja doplar el tobillo (nyrjäyttää nilkka), olemaan kolme päivää pesemättä hiuksia kaasun loppumisen johdosta, soittamaan kaasumiehille kaasuntarpeistani ja kaiken tämän lisäksi onnistunut säilyttämään ystävyyteni hoitajani kanssa näistä "onnistuneista" hetkistä huolimatta!

Vuosi on siis aloitettu arvoisella tavallaan ja vähän jäätää mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan. Kaikeksi onnekseni (?) en voi poistua kotoa ainakaan muutamaan päivään, kiitos turvonneen ja jomottavan jalkani. Kahden viimeisen päivän korvaamaton apu ja ilo on ollut hyvä ystäväni, joka uuden vuoden rientojen jälkeen jäi hoivaamaan vaivaista sen sijaan, että olisi karannut Cadiziin. Joko tänään tai huomenna täytynee kuitenkin luopua omahoitajastani ja ryhdistäytyä kohtaamaan elämäni jalkapuolena. Jalka on kuitenkin parantunut jo näiden kahden päivän aikana jo melko positiivista vauhtia, joten eiköhän tämäkin ole kohta vain elettyä elämää!

Uusi vuosi otettiin vastaan vaihtariporukassa omassa kotikolosessamme viinirypäleitä mussutellen. Espanjalaiseen vuoden vaihtoon kuuluu olennaisena asiana se, että kellon lyödessä kaksitoista, joka lyönnillä heitetään suuhun viinirypäle ja loppuviimein koitetaan olla tukehtumatta niihin! Melkoisen villi perinne siis kyseessä! Joka tv-kanavalla on oma ohjelmansa, jossa seurataan vuoden vaihtumista ja kellon kumahtelua (seuraamamme lähetys taisi tulla Cadizista, Canal Surilta). Rypäleet kuvastavat vuoden jokaista kuukautta ja onnistuessasi vetäisemään niitä koko tusinan edestä ennen seuraavaa vuorokautta, on vuodestasi tulossa melkoisen onnekas. Oman vuoteni alulla saattaa olla siis tekemistä sen kanssa, että missasin pari ensimmäistä kajahdusta..  siispä maaliskuuta odoteltaessa?

Hyvän ruuan, tinan valamisen (jota yksi saksalaisista oli kuljettanut kotomaastaan), viinirypäleiden ja vuorokauden vaihtumisen jälkeen kasattiin porukka ulkovaatteisiinsa ja yhteisen hyvän pohdinnan jälkeen päädyttiin siihen, että Sevici-pyörät ovat paras vaihtoehto kulkeutua keskustaan. Niinpä siinä sitten lähdettiin torvia soitellen (huudellen vastaantulijoille iloista ja nimenomaan onnekasta uutta vuotta) kohti tapahtumapaikkaa, olkoonkin, että pyöriä oli liian vähän ja että alunperinkin koko idea oli melkoisen huono..

Keskustaan asti kyllä selvittiin, mutta ei ihan ilman henkilövahinkoja.  Lopputuloksena oli melko kolhiintunut tyttö. Tämä kaikki siis viinirypäleiden, sevicin, raitiovaunun raiteiden, liian monen Feliz Año Nuevo -huudahduksen ja tasapainottoman olotilan seurauksena. Sellaisia. No näinpä käy joskus. Vaihtuipahan vuosi ainakin melko ikimuistoisella tavalla. Nyt "säntään" lämpimään (!) suihkuun ja nautin koko lailla sellaisen luksuksen olemassaolosta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!! Feliz año nuevo pa' todos!!

Hyvää ruokaa.

Tinanvalantaa.

Suihkunraikas jalkapuoli.

Onnea.