Kohtalotovereista, kotiinlähtijöistä ja sohva-asukeista

Siperian tuuli puuskaisi myös tänne Sevillaan asti. Tosin ei ihan yhtä hytisyttävänä ilmamassana kuin mitä vastaava oli Suomeen  tuonut tullessaan. Mutta ollaan täälläkin öisin menty alle nollan! Ja Pohjois-Espanjassa mittari oli kivunnut huimaan -15 asteeseen. Noh, eipä taida siellä Peräpohjolassa tehdä vaikutusta nämä Espanjan lämpöluvut!

Koeviikko rämisteltiin läpi enemmän ja vähemmän onnistuneesti! Yllättävän ylpeänä kehtaan silti täällä pöyhistellä, sillä mielestäni suoriuduin moisesta koetuksesta varsin tyylikkäällä tavalla. Muun muassa sosiologian kokeessa, joka kesti tunnin ja 20 minuutttia (huom, mielenkiintoinen koeaika!), sain aikaan kolme ja puoli sivullista tekstiä. Ja vieläpä espanjaksi! Lopputuloksista ei ole vielä toistaiseksi tietoa, mutta uskon (ja ennen kaikkea toivon), että vähintään läpi mennään.

Tänään suuntasin jälleen uusin askelin kohti yliopistoa, innokkaana osallistumaan alkaville kursseille. Aamupäivän ohjelmaan kuului harjoitteluinfo, josta en tosin liiaksi tiedonjanoani saanut taaskaan tyrehdytettyä. Onnekseni tutustuin kahteen italialaiseen tyttöön ja ilmeni, että en (luuloistani huolimatta) tosiaan ollut ainokainen, joka oli tähän hakurumbaan tuupattu mukaan. Iltapäivä kului harjoitteluasioita selvittäen sekä lounastaen uusien ystävieni kanssa. Lopputuloksena (lähes) varma harjoittelupaikka sekä tapaaminen huomiselle, jossa käydään läpi harjoitteluuni liittyviä käytännön seikkoja. Jätän hurraamisen huomiselle, nimimerkillä "pessimisti ei pety".

Lukujärjestyksen mukaan tunnit alkoivat tänään, mutta melko pienellä porukalla alkavaa lukujaksoa käynnisteltiin. Tosin suurinpana syynä tähän väenkatoon oli ilmeisesti se, että osalla oli vielä kokeita tiedossa tällä viikolla. Kurssien aloitus sujui muistikuviani huomattavasti helpommalla tavalla, joten aloin epäillä, että jonkin verran on ehkä tullut puolen vuoden aika kieltä omaksuttua. Jaksolle valitsemani kurssit vaikuttavat lisäksi melko mielenkiintoisilta, joten aika positiivisella mielellä olen kevään kurssien suhteen.

Harjoittelupaikkaani en vielä uskalla sen hirveämmin hehkutella, mutta näillä näkymin pääsisin toteuttamaan harjoitteluani keskustassa sijaitsevaan keskukseen, joka tekee työtä pakolaisten hyväksi. Kuten sanottu, vielä en viitsi liiaksi ilakoida vaan odottelen siihen saakka, että saan sopimuspaperit käteeni ja varmistuksen siitä, että minulla todella on harjoittelupaikka. Mikään yksinkertainen prosessi tämä ei kyllä tosiaankaan ole ollut, mutta toivon, että kaiken tämän työn ja vähdin jälkeen omaan harjoittelupaikan, jota on sietänytkin "vähän" odotella..

Helmikuun puolelle siirryttäessä monen vaihtarikaverin aika Espanjassa käy vähiin. Ensimmäinen kotiinlähtijä (samalla myös eka erasmuskaveri) jouduttiin hyvästelemään jo viime viikon tiistaina. Toiset taas laskevat vielä vähäisiä jäljellä olevia päiviään/viikkojaan haikeana, mutta toisaalta iloiten tietäessään palaavansa takaisin ystäviensä ja perheensä luo. Suurin osa tuntemistani Erasmuksista tekee lähtöään ja sen vuoksi itselläkin on mieli vähän apeana. Toisaalta uusia vaihtareita humpsahtelee kaupunkiin kuin sieniä sateella, joten eiköhän pian ole uudet verkostot kasassa. (tosin aina on ne ekat parhaat mihin verrata..)

Erasmuksia Gualdalquivir-joen rannalla picnicillä.

Viime viikolla päätin kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä ja otin sohvalleni nukkumaan erään kanadalaisen matkaajan. Mistään kadulta en sentään matkalaista poiminut mukaani, vaan kyseessä oli couchsurfingin kautta tupsahtanut sohvasurffari. Sohvan tarjoamisen lisäksi sain leikkiä päivän Sevillan turistiopasta ja kierrättää vierastani ympäri kaupunkia, kyllästymiseen asti. Kokemus oli sen verran hyvä, että päätin kokeilla moista toistekin. Tosin omalla kohdallani ongelmana saattaa olla liika perusteellisuus; en osaa hostata ketään ilman, että leikin päivän turistiopasta, syötän ja juotan ähkyyn sekä suunnittelen päivän menoni vieraani aikataulujen  mukaan. Palvelun ideana kun ei käsittääkseni ole se, että hostattava saa kohtelua kuin hotellissa konsanaan. Syynä perusteellisuuteen saattoi olla myös ensikertalaisen yli-innokkuus.

Yli-innokkaan hostaajan uhri.

Huomenna saan hostattavakseni ystäväni itärannikolta. Sevillaan tutustumisen lisäksi suunnitelmissa on viikonloppuvierailu Rondassa, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Sevillasta. Kiva viikko tulossa siis! Se saa seuraa toisesta, sillä jo seuraavalla viikolla saapuu vieraakseni Madre! <3

Nähtävyyttä parhaimmillaan.

Talvinen Sevilla.