Hola!
Nyt on kulunut jo luvattoman kauan viimeisestä blogipäivtyksestäni, joten päätin istahtaa kauniin sinipäällysteiselle kotisohvallemme avaamaan sekalaisia ajatuksiani.
Lähes kaksi kuukautta. On hassua, miten aika voi vipeltää samaan aikaan niin nopeasti ja niin hitaasti. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä vasta hetken ja jo niin pitkään. Koti on alkanut tuntua kodilta ja ensimmäiset vieraatkin ovat jo ehtineet lähteä. Niistä muistuttavat ainoastaan keittiön pöydällä tönöttävä paketti hapankorppuja, jääkaapista huuteleva fazerin sininen ja kameran pullisteleva muistikortti.
Syksy on alkanut tehdä tuloaan, vaikka päivisin lämpötila pomppaa yhä yli 30 asteen. Aamuisin kouluun lähtiessäni iholla on käynyt viileähkö viima ja paikallisten asuvalinnat ovat saaneet kaverikseen villaneuleen taikka kaulan ympärille on kietaistu astetta paksumpi huivi. Viileähkö viima täkäläisittäin tarkoittaa siis 17-20 astetta. Itseä hymyilyttää, kun vierailee keskustan kaupoissa tarkastamassa tarjonnan. Kauppojen hyllyt pullistelevat jo nyt toinen toistaan paksumpia talvitakkeja, karvapeittein täytettyjä saapikkaita ja lämpöisiä nuttuja sekä hansikkaita. Itse en osaa katsoa vielä talvivaatteihin päinkään ja tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta, että jossain vaiheessa pitäisi kiskoa yllensä neuletakkia, puhumattakaan villakangastakista! Kämppikseni kuitenkin varoitteli, että nyt on oikea aika suunnata vaatekaupoille talvivaatteiden toivossa, sillä silloin kun niiden aika on, ei kaupoista löydy enää rytkyn rytkyä.
Viimeksi kun kirjoittelin tätä blogia, puuttui kämpästämme yksi asukas! Facebook, puupostaus ja yliopiston seinät eivät tuottaneet toivottua tulosta (kranttuus oli päivän sana!) ja loppuviimein olimme siinä samassa tilanteessa, ilman kämppistä, syyskuun päivien huvetessa uhkaavasti. Menetetyn vuokran pelko sai kranttuuden kaikkoamaan ja aloimme olla valmiita lähes mihin tahansa. Tästä ei kuitenkaan ollut liiemmälti hyötyä, sillä vaihtoehtomme löysivät toinen toisensa perään "jotain parempaa" ja jäimme nuolemaan näppejämme. Kranttuudestamme huolimatta löysimme netti-ilmoituksen avulla mainion kämppiksen! Tai tämä löysi meidät! Kämppäkaveruuden varmistamiseksi päätimme luopua syyskuun vuokrasta, sillä kuuta oli jäljellä enää vaivainen viikko. Nyt ei menetetty vuokra kaivele enää yhtään, sillä kämppiksemme oli odotuksen arvoinen. Kuukausi yhteiseloa on osoittanut ensivaikutelman oikeaksi! Mukava, rento, rauhallinen (niin kieli kuin mieli; Andalusia vs. Kanariansaaret) sekä ystävällinen ovat adjektiiveja, joilla on helppo kuvailla "uutta" asukkiamme.
Vaikka kotonamme asustelee nykyään aito espanjooli, ei kielitaitoni ole kokenut (vielä) järkyttävää kohentumista tämän kuukauden aikana. Kuuntelu ja ymmärtäminen ovat tulleet inan helpommaksi, mutta puheen tuottaminen on vieläkin melko kovan työn takana. Siskoni vierailu täällä sai hieman nostamaan häntää, sillä hän kehui minun ymmärtävän ja puhuvan jo paremmin kun mitä hän oli tehnyt vastaavan ajan jälkeen Granadassa vaihtovuonnaan. Joten poco a poco? Vielä kun muistaisin nuo korulauseet kun istun koululla kuuntelemassa sosiaalipolitiikan luentoa espanjaksi.
Koulun suhteen olen joutunut käymään melkoista keskustelua itseni kanssa. Olen koittanut selvittää itselleni, että opiskelut täällä ei ole pääasia ja niistä ansaitut opintopisteet eivät ole syy, miksi olen Espanjaan itseni tyrkännyt. Kieli, kulttuuri ja uudet kokemukset menevät lujaa niiden ohitse! Totta kai olen valmis yrittämään ja ponnistelemaan opintopisteiden eteen, mutta jo itse kielen oppiminen käy niin rankasta työstä, että on parempi olla armollinen itselleen - varsinkin näin opiskelujen alkuvaiheessa. Opettajienkaan armollisuudesta en vielä mene takuuseen, joten kuka muukaan sitä roolia hoitaa, jossen minä itse?
Kaksi kuukautta kymmenestä siis takana ja fiilis on hyvä! Välillä ilmassa on ristiriitaisuuksia menneiden, nykyisten ja tulevien asioiden välillä, mutta puhumalla ja mieltään purkaamalla nekin ovat selvitettävissä.
Nyt alan valmistautua tulevaan (host)viikkoon katselemalla hieman Sinkkuelämää espanjan kielisillä tekstityksillä höystettynä!
Top 5-lista asioista, joita odotan tällä hetkellä eniten:
1. Barcelona-matka yhdistettynä "itsenäisen naisen kotimatkaan"
2. Tutorini kaverin yllätyssynttärit ensi lauantaina
3. Halloween-pileet
4. Suomi-tuliaiset loppuviikon kotomaa vierailijalta
5. Parturi-aika, jonka aion varata ASAP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti