Pelisääntöjä onneen

Suurimpien sisäisten ristiriitojen taistelu alkaa olla takana päin. Jäljellä on haikeus, helpottuneisuus ja hiljainen onnellisuus. Tämän joulun taika ei ole ollut se normaali kynttiläntuoksuinen, lumenvalkoinen, jouluruuilla höystetty ja omilla perinteillä läpiviety juhlapyhä, vaan jotain aivan muuta. En sano, että parempi, mutta tämän erilaisen joulu(kuun)vieton ansiosta tunnen saaneeni lahjaksi jotain paljon arvokkaampaa kuin sen tavanomaisen budapest-suklaarasian. En tiedä onko se rakkaan lähettämän postipaketin aiheuttama riemu, korttien kylkeen kirjoitettujen kauniiden sanojen aikaan saamat ilokyyneleiden vuolaat virrat, tärkeämpääkin tärkemämmän ystävän lämmin syleily vaiko yhteisymmärrystä täynnä oleva katseidenvaihto pitkän keskustelun päätteeksi. Tänä jouluna olen menettenyt jotain, mutta tunnen myös saaneeni samalla jotain moninkertaisesti takasin.

Saatettuani jouluseurani onnellisesti takaisin Santa Justan asemalla odottavaan junaan ja vaihdettua vielä viimeiset halaukset ja hymyt ennen junan lähtöä, kävelin kohti kotia hykerrellen itsekseni. Syy hykertelyyn ei ollut siinä, että olin juuri laittanut ystäväni maitojunaan vaan sen aiheutti yltäkylläisen onnellisuuden tunne siitä,  että kaikki oli sillä nimenomaisella hetkellä jotenkin hirveän hyvin. (Toki suhteutettuna muuhun maailmaan omat asiani eivät nyt koskaan ole olleetkaan millään lailla hirveän huonosti..)

Tämä koko vuosi on ollut omalla tavallaan ihan onnistunut vuosi. Nyt kun mietin taaksepäin, niin tämän vuoden aikana on tapahtunut paljon hyviä asioita. Muutto takaisin Tampereelle, hyvään ja innostavaan harjoittelupaikkaan pääseminen, tieto vaihtovuoden onnistumisesta, kesätyöpaikan löytyminen, (vähäisistä työtunneista johtuen) paljon ihania hauskoja kesähetkiä, kesäleirillä vapaaehtoisena toimiminen,  iloisissa juhlissa mukana oleminen (mm. oman siskon häät, omat läksiäisjuhlat), uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuminen, lähtö Espanjaan ja lukemattomat onnelliset ja vähän vähemmänkin onnelliset tapahtumat täällä. 

Toivoa sopii, että ensi vuodesta voisi tulla jotain samanlaista! Luulenpa, että puolet ensi vuodesta on jo melko hyvin pelattu, loppuvuodesta en sitten olekaan niin varma. Omalla asenteella ja omannäköisillä valinnoilla päästään kuitenkin jo melko pitkälle. 

Nyt kun tätä vuotta on jäljellä enää kolme päivää on hyvä alkaa miettiä ensi vuodelle pelisääntöjä valmiiksi. Ensi vuonna aion yrittää parhaani, syödä enemmän oliiveja, nauraa ja hymyillä entistä enemmän, pitää itsestäni parempaa huolta, kokeilla uusia asioita, rakastaa enemmän ja jarrutella vähemmän! Noin. Siinä on pelisääntöjä kerrakseen. Allekirjoittanut ei katso pahalla, jos joku muukin haluaa pelata ensi vuottaan samoilla säännöillä. :)

©Mikko Ojala